Potato Potato- Hell No!

IMG_2442

I´ve always been a larger than life dreamer. Why not, it´s been working for me just fine. Until lately. I´ve been all kinds of confused with my dreams and visions not panning out like I´m used to, thinking that something is broken. And something is. The old is broken, it´s gone, it does´t serve me anymore!

Then I go and read all these calmer than thou blog posts and instagram one liners of letting go of what no longer serves you. Well thank you very much, but give me something a bit more thick to work with. I get furious! How can letting go of all that you know, all you have been, of the way you´ve lived your life be just that simple as BAM let go of it? It´s my identity, the preciously crafted concept of myself that is being shattered here people! How am I going to introduce myself if I don´t know who I am?

But then something just as simple cleared a lot of space up. Don´t get me wrong, not talking about any kind of snap miracle cure here, just some clouds rolling over and letting me see a little glimpse of those precious rays.

It is what it is.

If you´ve lived in Brooklyn, you´ve probably heard that line some five million times. As had I. But I´d always considered for it to be somewhat cynical and a bit of a give in. But it´s not. Not for a dreamer. For a dreamer it´s the ultimate reality check. To see, and fully accept it as is. Reality.

Where´s all this heading? I really do not know yet, but one thing I am certain of. If I manage to learn to look reality in the eye and still keep that eternal sunshine alive in me it´s gonna be something so amazing I really don´t even need to know right now. For that good I´m ready to work and see where it evolves.

So all you realists- dream on. And to all us dreamers- let´s man up.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Olen aina ollut elämää suurempi haaveilija, ja toisaalta, miksipä en. Se on toiminut mulle aivan hiton hyvin. Kunnes viimeaikoina. Mä oon ollut aivan mutkalla päästäni kun oon miettinyt, että mikä tässä nyt on kun mun haaveet ei otakaan tuulta alleen niinkuin on tapana ollut. Ihan niinkuin jokin olisi rikki. Ja itseasiassa onkin. Mun vanha minä on mennyt rikki, se on poissa eikä se enää palvele mua niinkuin ennen.

Hätäpäissäni säntään lukemaan kaikenmaailman oman elämänsä Lamojen blogiposteja ja instagramin ihania one linereitä jossa aivan rauhassa toteillaan, että päästät vaan irti siitä mikä ei sua palvele enää. No kiitos vaan aivan valtavasti, mutta nyt tarvittais jotain vähän vanhaa virttä vahvempaa tätä avaamaan. Menee hermo! Miten kaikesta siitä mitä mä tiedän, mitä mä olen ollut, miten olen elämääni elänyt, miten siitä noin vain päästetään irti? Kyseessähän on mun identiteetti, se tarkkaan harkittu ja vuosien varrella pieteetillä kasattu konsepti jota itsekseni kutsun, joka tässä nyt räjähtää sirpaleina katuun! Kuinka mä tulen itseni esittelemään jollen tiedä enää kuka olen?

Mutta sitten jotain aivan yhtä yksinkertaisen vähäsanaista avasikin tilanteen. Kyseessä ei nyt ole mikään pikahavahtuminen ja kaiken siloittanut tajuaminen, mutta juuri sen verran pilvet rakoilivat, että saatoin hetken nähdä auringon taas paistavan.

Sitähän se kaikki on.

Tässä kohtaa käytän luovaa vapauttani jotta saan ajatuksen kääntymään kielellä.

Jos olet koskaan kuunnellut Dave Lindholmin musiikkia, tiedät mitä tarkoitan. Daven käsittämättömän kaunis lyriikka on ajoittain riipiväa realismia, lakonista.  Ja pitkään mäkin kuulin sitä vain näin. Mutta tämä kyseinen lause, sitähän se kaikki on, onkin haaveilijalle se äärimmäinen totuuden isku. Tätähän tää kaikki on, todellisuutta. Sitä että näkee elämänsä juuri sellaisena kuin se on, vaaleanpunaiset linssit roskakorin pohjalla lojuen. Realiteetit.

Mihin tämä kaikki johtaa? En todella vielä tiedä, mutta yhdestä olen täysin varma. Jos opin katsomaan todellisuutta silmiin ja samalla säilyttämään itsessäni sen ikuisen auringonpaisteen, niin tästä hetkestä versoo jotain niin kaunista, ettei mun tarvitsekaan sen lopputulemaa tietää. Sen kauniin eteen olen valmis tekemään töitä ja katsomaan mitä siitä vielä kasvaa.

Joten kaikki te realistit- haaveilkaa! Ja kaikki me haaveilijat- katsotaan totuutta silmiin!

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s