Honey Darling! It´s me, your Intuition here.

I´ve been trying to get through to you for a good while here, but your line seems to be busy pretty much all the time. What´s up?

The thing is I´m here for you, for you to use me whenever you want to, but it seems lately when we get connecting you´re real quick to run to your past memories, I guess for reference. Or then you fly away to the future planning mode and our connection breaks again. I´m not trying to say that listening to me would by default lead straight ahead to happy times and good vibes, but I feel pretty certain that wherever it would take you would be right. See the thing is, that in fact I do know. Ok, fine, maybe I´m being a teensy bit braggalicious. But it´s true. I know, and I´ve always known best. The reason why, you´re asking? Simply because I´m beyond doubt, hesitation, hopes, judgement, you know all that which makes your conscious mind go Wee-hee! Point won over! She ain´t going nowhere now!

I am you at your purest, clearest self. Even if I wanted to, I could´t lie to you. I operate on a deep level of understanding where there´s no clouds in the horizon. I do understand that you want to be an independent woman living in the get it done-done-done and it might seem counter productive to listen to something sometimes as intangible as a hunch. Especially at times when these echoes don´t seem to make any logical sense. But you used to listen to me all the time. What happened? Why did you loose faith?

Remember when you jumped on a career opportunity after listening to me? Moved country? Chose an education? All those came to fruition seemingly easy, because you trusted and KNEW you´re on the right path. And when you know, it does´t matter so much if it takes a minute or three for these things and circumstances to manifest. Sure you took a few detours to frustration town on the ways, but because your point of origin was in intuition, you did´t doubt the rightness of your direction.

Then again, the decisions made by reasoning, driven by the need for security or maybe by fear of judgement, losing face, seeming a bit cray-cray. How swag have those trips been? Relationships where you heard me at first sight, but for one reason or the other wanted to ignore me, play conductor of the band.  How´d they pan out? Rightt. Or those dreadful- must do this to get by- panic moves. Oh my how much sorrow and heart ache I could have saved you from.

I do understand you though. Growing up, being a responsible adult is not always a picnic. You have so much reference to look back at, you have dreams for the future. You´ve got a whole load of responsibilities. I get it. And the society does´t exactly party on the band wagon of trusting your gut. All this so called reality sways you astray from your true self.  I´m saying “so called” because it´s your reality only through all these aforementioned. All the experience, both good and bad are telling you they know better, that going rouge on life is just plain ol crazy. But come on honey, you know better. Dontcha? And then again, if you don´t right now, you still have the option of listening to me.

Oh, one more thing My Love. This relationship is totally exclusive! I don´t run around with every other cutie I see, I´m here solely for you. You´re my precious and I only want what´s best for you, for you to be as happy, creative, abundant, safe and sweet as possible. And to say it straight, I´m getting a bit lonely here. So the next time you hear me, trust me, take my hand and run with me!

Rakkaani, minä täällä, intuitiosi!

Olen yrittänyt saada sinuun yhteyttä jo hyvän tovin, mutta tuntuu siltä että usein luuri on punaisella. Mikä meno?

Juttuhan on niin, että olen tässä, ihan vaan sinua varten ja sinun käytettävissä, ihan milloin vain. Viimeaikoina on tosin tuntunut siltä, että jos onnistummekin löydetämään yhteyden olet tosi rivakasti hyppäämässä valokuva-albumin kimppuun, kai näin niinkuin referenssimielessä. Tai sitten ennen kuin pääsemme keskustelussa edes puoleen väliin oletkin jo singahtanut jonnekin kauas tulevaan suunnittelemaan, ja taas yhteys räsähtää. En toki yritäkään väittää, että minua kuuntelemalla tie olisi pelkillä kukkasilla ja hyvillä viboilla päällystetty, mutta aika tukevalla varmuudella osaan sanoa, että minne tahansa kanssani menisitkään, se olisi oikea tie. Katsos kun faktahan on se, että minä tiedän. Ok, vähän saatan nyt kehuskella, mutta hei!, totta joka sana. Tiedän, ja olen aina tiennyt parhaiten. Jaa notta kuinka?, kysyt. No ihan vaan yksinkertaisesti sen takia koska minä olen kaiken epäilyn, vaiheilun, toiveiden, tuomitsemisen, no kyllä sinä tiedät, kaiken sen yläpuolella joka saa tietoisen mielesi juhlimaan, että “hip hei, taas yksi päätöksenteko torpattu, toi mimmi ei liikahda mihinkään!”

Minä olen sinä, silloin kun olet selkeimmin ja puhtaimmin itsesi. Ja vaikka haluaisinkin, en voisi valehdella sinulle. Toiminta-alueeni on niin syvässä ja selkeässä ymmärryksessä, ettei taivaanrannassa purjehdi yksikään pilvenrepale. Ymmärrän täysin, että haluat olla itsenäinen nainen tässä tee-duunaa-matskuu-matskuu maailmassa ja voi tuntua hyvinkin epäloogiselta luottaa johonkin ajoittain niin epämääräiseen kuin tuntemukseen. Varsinkin silloin kun ne kaiut mitä kuulet eivät svengaa senhetkisen todellisuuden kanssa lainkaan. Mutta sinullahan oli tapana kuunnella ääntäni ennen. Mitä tapahtui? Mihin sen luoton kadotit?

Muistathan kun hyppäsit uuden uran kimppuun kuunneltuasi minua? Vaihdoit maanosaa? Valitsit koulutuksen? Kaikki nuo jutut tulivat toteen kohtuullisen helpon tuntuisesti koska luotit ja TIESIT että olet oikealla tiellä. Ja silloin kun teidät, ei sillä olekaan niin väliä jos asioiden toteutumiseen menee hetki tai pari. Tokihan siinä muutman kerran hypättiin turhautumisen seisakilla sekoilemaan, mutta koska suunnan lähtölaukaus oli intuitiossasi et epäillyt suuntasi oikeutta.

Ja otetaanpa hetki niiden päätösten musistelulle jotka teit pohjaten järkeen, niiden joiden pohjana oli turvallisuuden tarve, tuomituksi tulemisen pelko, kasvojen menettäminen tai se, että vaikuttaisit hieman kilipäältä. Kuinkas mahtavia matkoja ne olivatkaan? Ne parisuhteet jossa kuulit minun kuiskailevan jo ensitapaamisella korvaasi, että eipä tämä kuule tästä, mutta syystä tai toisesta jääräpäänä survoit minut sivuun. Niiiin. Tai ne kammottavat -pakko nyt tehdä näin jotta jotain edes- paniikkiratkaisut. Voi kuinka paljolta kivulta ja sydänsuruilta olisinkaan voinut sinut säästää jos vain olisit kuunnellut minua.

Ymmärrän kyllä, kasvaminen, vastuullisena aikuisena oleminen ei ole aina ruusurinteillä kieriskelyä. Tässä vaiheessa löytyy jo niin paljon referenssiä menneisyydestä ja haaveita tulevasta, siihen päälle vielä velvollisuudet. Kyllä minä ymmärrän. Eikä tämä yhteiskunta varsinaisia kannustuslauluja lauleskele intuitionsa kuuntelemiseen. Mutta se on juuri kaikki tämä “todellisuus” joka sinua ajaa yhä kauemmas omasta itsestäsi. Heittelen näitä merkkejä todellisuuden ympärille koska se on kaiken tämän edellämainitun muokkaama käsityksesi todesta. Kaikki kokemuksesi, niin hyvät kuin kirpeät huutelevat tietävänsä paremmin, muistuttavat, että virran mukaan soljahtaminen vailla valmista karttaa on silkkaa hulluutta. Mutta Rakkaani, kyllähän sinä nyt paremmin tiedät. Tiedäthän? Ja toisaalta, vaikket juuri nyt tietäisikään, sinulla on aina se optio, että voit kuunnella minua.

Ai, yksi juttu vielä. Tämä meidän suhde on täysin yksiavioinen! Minä en kirmahda kenenkään muun kintereillä, olen tässä ihan vain sinua varten. Sinä olet minun rakkain ja haluan sinulle vain parasta. Haluan että olet onnellinen, luova, varoissasi, turvassa ja ihanan tyytyväinen elämääsi. Totuuden nimissä kaipaan sinua. Joten ensi kerran kun kuulet kuiskaukseni, tartu käteeni ja juokse kanssani!