So you made some extravagant New Year´s resolutions at the crack of the year. Got excited about them for about fifteen minutes and then they all went to the pooper. A new diet. A new exercise regimen- does lying on the sofa and watching Netflix very intently count?! I´m totally with you on this one. My marvellous action Jackson plans from January first have seemed to be more of a sloth paced crawl towards my goals. All the glory to the sloth though, they´ve probably got something really essential figured out with their pace.

Well Honey, I got good news for you!

The change of the calendar year, though so wildly advertised as the boom-bang point of switch really isn´t worth all the hype. It´s the darkest and at least up north the coldest part of the year. Your body will do everything in it´s natural power to cling on to everything. Seriously. It does not want to let go of anything, least of all it´s internal down coat. It´s in hibernation both physically and mentally. The first few months of the year are really good for slow motion action and all kinds of softness.

But now! Oh my friends is the time of execution and extravagant shift upon us!

The temperature is easing up, the shift of light is amazing, birds are singing. Everything is calling us back to life! So if your master plan was some type of new moving and shaking be it diet, movement, business, you name it, now is the time to act upon it. On top of all these easily detectible natural shifts towards life budding again, early on next week we have the first eclipse of the season blasting out old energy and making room for the new. Plan during the weekend what it is that you want to go towards and give yourself the permission to start anew. You did´t miss anything. Actually your inner clock was just once again a lot wiser than your stubborn rational mind.

I´m gonna go out on a limb here, but you know this thing called spring depression.  Because I´ve always found the concept pretty odd, I begun to look into it and was quite surprised to find so much info on the subject.A couple of main suspects are under the magnifying glass. The first one, seasonal allergies that can bring the perkiest Patty to her knees. Second was reverse SAD. Usually seasonal depression hits when daylight becomes scarce and the temperature drops. But for a group of people quite hilariously called SummerHaters it is the day growing longer and temperature rising that brings on the moody blues. Anyway. The speculative limb I´m swinging from is as follows. When at the dawn of the new year we make these infamous resolutions, we get all wiled up about them for a couple of weeks until we realise that we´re still running around in the same ol´skin onesie that we wore last year. BLAAH, screwed up the new again. It´s pitch dark outside anyway, no one is going to see what just happened , or did´t, and we can just hide in our own shadows. And then. Come March, the crackling of the death season into spring and new life budding everywhere. The day is as long as the night and there´s no shadow to hide behind.  All is in clear view to see. Enter self-sadness.

But maybe this time we can flip the thought. Instead of blaming ourselves of not being a brand new shiny version of ourselves yet, we can congratulate ourselves for taking it super chill for a while, storing up energy in every sense of the word, for us to be ready to invite in the new steam of energy to accomplish our new interests. Just a thought. Hope this resonates with you.

I´m so happy right now, feel like a sweet piece of cherry pie! Something big has been brewing inside me for a good while and now I feel it bubbling up to the surface. Still don´t know what´s to come, but right now it really does not matter. I feel good and I´m gonna ride with it and use this energy to make all kinds of awesome!

Sweet vibes Honeez! Scroll down all the way for the sweet, sweet Nina Simone tune.

 

Teit ehkä muutaman elämää suuremman uudenvuodenlupauksen vuodenvaihteessa. Ja olit niistä aivan raivointona noin vartin verran kunnes kaikki kaatui johonkin käsittämättömään läjään. Uusi ruokavalio. Uusi urheiluharraste – voisiko Netflixin maratonkatselun lukea urheiluksi?! Olen niin samalla sivulla sun kanssa tämän aiheen kanssa. Minun upeat supersankarisuunnitelmat tammikuun ensimmäiseltä ovat tuntuneet etenevän laiskiaisen tahtiin. Mutta kaikki kunnia laiskiaisille tosin, olen melko varma että nämä maailmankaikkeuden hitaimmat otukset ovat hiffanneet jotakin hyvinkin oleellista josta meillä ei ole haisuakaan.

Rakkaani, mulla on erittäin hyviä uutisia!

Kalenterivuoden vaihde, vaikkakin niin hillittömän hypen se aina saakin, tuntuu olevan vähän yliarvostettu hetki uuden aloittamiseen. Se on vuoden pimein, ja ainakin täällä pohjolassa, kylmin aika vuodesta. Kehosi tekee luonnostaan kaikkensa pitääkseen kiinni aivan kaikesta. Se ei halua päästää irti mistään, kaikista vähiten sen sisäisestä topparotsista. Sekä keho että mieli on talviunilla. Parasta mitä voit itsellesi antaa vuoden ensikuukausina on hidas ja hyvin pehmeä meno.

Mutta nyt! Jo vain! Aika on kypsä suurille ja näyttäville liikkeille!

Lämpötila hellittää pikkuhiljaa inhimillisen puolelle, valon vaihdos on lähes uskomaton, linnut lauleskelevat puissa yötä päivää. Kaikki kutsuu meitä takaisin elon svengiin! Joten jos sun suuri suunnitelma oli laittaa valiot, muuvsit, duunit, ihan mikä vaan elon olo uuteen uskoon niin nyt on toiminnan aika. Kaikkien näiden selkeästi havaittavien luonnon uudellen heräämisen merkkien lisäksi, ensi viikon alussa on tämän vuoden ensimmäinen täydellinen auringonpimennys joka räjäyttää tieltään vanhat energiat uusien askelmerkkien tepasteltavaksi. Vetele viikonlopun aikana suuntaviitat sille mitä  elämääsi haluat ja anna itsellesi lupa ikäänkuin aloittaa vuosi uudelleen.  Et möhlinyt uutta alkua. Itseasiassa sisäinen kellosi oli vain jälleen kerran jääräpäistä päätäsi viisaampi.

Nyt ihan pikkuisen spekuleeraan menemään. Kevätmasennus. Kun lähdin asiaa ihmettelemään, löysin aiheesta yllättävänkin paljon infoa. Muutamakin pääsyyllinen on suurennuslasin alla tähän mökötykseen. Ensimmäinen on kevätallergiat jotka tekevät reippastakin sankarittaresta tukkoisen ja ärsyyntyneen. Toinen on ympäripyörähtänyt vuodenaikamasennus. Yleensähän depis iskee kun päivä lyhenee ja lämpötila tipahtaa, mutta joillain, mielestäni hyvinkin vitsikkäästi “kesänvihaajiksi” tituleeratun kohdalla vuodenaikamasennus iskee juurikin valon ja lämmön lisääntyessä. No sitten se mun spekulointi. Kun vuoden alussa teemme ne surullisenkuuluisat uudenvuodenlupaukset, riehaannumme hetkeksi ja sitten kuin varkain muutama viikko jälkeenpäin löydämme itsemme siitä ihan samasta nahkahaalarista jossa viime vuonnakin pötkimme ympäriinsä. BLAAH, pieleen meni. Pimeyden keskellä on kuitenkin helppo kadota omien varjojensa sekaan. Kunnes. Maaliskuu koittaa ja kuoleman kausi viriää kevään heräämiseen. Päivä on pitkä kuin yö ja kaikki se onnistamaton kirkkaassa päivänvalossa. Hyvää päivää surupuku.

Entäpä jos tällä kertaa kääntäisimme ajatuksen selälleen. Sen sijaan että parjaamme itseämme siitä, ettemme vielä olekaan se uusi ja hohtava painos itsestämme, voisimmekin onnitella itseämme siitä, että nyt on ihan tosissaan otettu isoa relaa hyvä tovi, varastoitu energiaa sanan joka merkityksessä ja valmistauduttu uuden alkuun. Tällainen  ajatus tässä nyt syntyi. Toivottavasti ei eihan mahdottomalta löpinältä tunnu.

Itselläni on viime päivinä lähtenyt sellainen ilo kuplimaan rinnuksissa, etten edes tunnu löytävän sanoja sille. Jotain suurta on kytenyt sisälläni jo tovin ja nyt se tuntuu pulppuavan pintaan. Vieläkään en osaa sanoa mistä on kyse, mutta juuri nyt sillä ei niin kovin olekaan väliä. Tämä hyvä viba on niin ihana, että aion nyt vaan seilata sen viitoittamaa tietä kohti mahtavaa!

Sweet vibes Honeez!