BlueYoga

If you´ve been feeling all kinds of intense lately, fret not. It´s happening all around, you are truly not alone!                               The super charged vibes that the Full Supermoon in Pisces on Saturday set in motion has brought up the shadow land. No, it might not be the most joyous of times going on, but it feels like this time has an amazing quality to go deep and set ourselves free of whatever old gunk we have stored up in ourselves. We have the opportunity to let go of the past that has been weighing on our step forward. The Universe seems to be calling us to surrender, to stop the chatter box that our mind so often is. To just be. To let whatever it is to surface, and set it free, so we can begin to find new ways to a more truthful way of living our lives. It´s not really a time of figuring stuff out or analyzing, it won´t work.

It´s a time of trust.

Trust in ourselves, that we do have all the answers, that we know, that we are whole. Trust in a higher knowledge, whatever you want to call it. We are so prone to reasoning that a time like this may feel really challenging when we have to admit that we cannot find reason, the right words seem to be hard to find and that we can not figure ourselves out of this. That it´s not making sense. In the logical mind. But if we are willing to trust in whatever will be, and surrender in front of our insecurities, it  suddenly makes complete sense. We still might not have words for it, or a nicely captioned insta post for what just happened, but it is clear. It feels clear. And that´s what´s up. Feeling to the fullest.                  

And so we come to BlueYoga

I like a vigorous practice, pretty fast in pace. But oh my honeys, is it out of balance with these energies! The other day I was sitting on my mat thinking, this is not working. It just does not feel right. So I started to browse music online, found a playlist that sounded good and stepped back on my mat with the intention of `just move, whatever way feels organic.                           I began with Classical Surya Namascar. Good!!! Followed it´s slow grounding vibe with my eyes closed to the rhythm of my breath. Every move of my body was dictated by what I felt would naturally lead from the previous to the next. It felt right. And I went on till I felt that I was finished. That there was really nothing else to add. I felt calm and energized.

Afterwards I thought of the sequence of movement I had just done and it was all about balance, hip and heart opening. Very logical. In our hips we store all kinds of stagnant energies and to be able to trust the process we need to lead with open hearts. Without balance, well we all know what that´s like.                                                                                                          Go ahead, hop on your mat and find your flow!!!! If you want some inspiration, give Ardha Chandra Chapasana a go. The asana has all these beautiful elements wrapped in one. Balance, hip and heart opening, and it will engage your concentration fully. Move into it slowly, giving your body time to figure itself into alignment and stability. Inhale the openness. Exhale insecurity.

A couple of pointers if you will.

• Set up as you would for Dancer, gripping your ankle from the outside.
• Ground through your standing foot and begin building energy and strength upwards, lifting all the way through the top of your head.
• Holding on to your ankle, bring your free palm to the ground.
• Begin to open up your hips, stacking them on top of each other just as you would in Ardha Chandrasana- Half Moon
• Press your foot into your palm engaging through your leg and slowly let it open up to the back bringing openness to your chest.
• Remaining balanced, let your heart sing 🙂

Hope you find your blues

M

Jos olosi on viime aikoina tuntunut tavalla jos jollakin kovin intensiiviseltä, älä huoli. Et toden totta ole yksin! Viime lauantain äärimmäisen latautunut Superkuu kalojen merkissä on nostanut varjojen valtakunnan esiin. Tämä aika ei välttämättä uhku riemua, mutta tuntuu vahvasti siltä, että meille on tarjolla hetki sukeltaa syvimpien tuntojemme syövereihin ja päästää irti kaikesta siitä vanhasta sakasta jota olemme matkan varrella itseemme varastoineet. Meillä on mahdollisuus jättää taaksemme painolasti joka on ollut raskas poljento askeleessamme. Universumi tuntuu kutsuvan meitä antautumaan, hiljentämään se ikuinen meteli korvien välissä ja vain olemaan. Pysähtymään hetkeen. Päästämään pinnalle kaiken sen mitä olemme tarkoin -tiedostaen tai tiedostamatta- kantemme alla varjelleet ja vapauttamaan sen. Vapauttamaan itsemme painolastista jotta voimme nähdä maailmaa uusin silmin ja elää todempaa elämää. Tämä hetki ei suosi analyysiä tai ratkojaa.

Tämä hetki vaatii luottamusta.

Luottamusta siihen että kaikki tieto on meissä, että vastaukset kysymyksiimme ovat edessämme ja että olemme täydellisiä juuri tälläisenä. Luottoa korkeampaan voimaan tai tietoisuuteen, millä nimellä tahdotkaan sitä kutsua. Olemme niin tottuneita järkeistämään ja ratkaisemaan kaiken, että tämä hetki voi tuntua haastavalta tuodessaan meidät polvilleen sen toteamuksen edessä, että järjellinen selitys ei tunnukaan ratkaisulta, eivätkä sanat tunnu riittävän. Looginen ajattelu ei johdakaan meitä eteenpäin, niinkuin se hirmu kivasti on aina ennen tehnyt. Sen sijaan, jos olemme valmiita antautumaan omien epävarmuuksiemme edessä ja luottamaan siihen, että kaikki käy juuri niin kuin on tarkoituskin, että löydämme tiemme, yht´äkkiä kaikki onkin täysin selkeää. Voi olla, ettemme edelleenkään löydä sanoja kuvaamaan tuntemuksiamme, mutta kaikki tuntuu selkeämmältä. Ja siitäpä tässä onkin kyse. Tuntemuksistamme. Meidän täydellisen puhtaista syvimmistä tunnoistamme.

Ja tästäpä pääsemmekin joogaan.

Pidän ripeätempoisesta ja fyysisiesti raskaasta harjoituksesta, mutta voi rakkaat kun se ei nyt sitten svengaakaan näiden energioiden kanssa ollenkaan. Toissapäivänä istuin matollani ajatellen, että tämä ei nyt vaan toimi. Tämä ei tunnu oikealta. Joten interwebin ihmemaailmaan musiikkia etsimään, löysin hyvältä kuulostavan soittolistan ja palasin matolleni kera ajatuksen, että anna mennä vaan just niinkuin tuntuu luontevalta. Aloitin klassisella aurinkotervehdyksellä, eri jees! Jatkoin sen hitaan ja maadoittavan tempon rytmittämänä asanasta toiseen silmät suljettuina seuraten hengitykseni rytmiä. Annoin kehoni löytää oman rytminsä ja seurasin liikkettä joka luontevasti johti itseään eteenpäin. Se tuntui hyvältä ja oikealta. Jatkoin kunnes tunsin, ettei harjoitukseen ollut enää mitään lisättävää. Oloni tuntui rauhallisen energisoituneelta.

Jälkeenpäin mietin asanoiden sarjaa joka oli harjoituksessa nivoutunut yhteen. Punaisena lankana koreili tasapainoliikkeet sekä  lonkkia ja sydänalaa avaavia muodot. Täysin loogista! Lantion alueelle varastoimme kaiken maailman tunkkaisia tuntemuksia ja jotta voisimme luottavaisin mielin löytää tiemme eteenpäin on meillä sydän oltava avoinna. Ja ilman tasapainoa, no sehän tarinan me kaikki tunnemme,

Joten kirmaa matollesi ja löydä oma rytmisi!!! Jos kaipaat inspiraatiota harjoitukseesi, saanen esitellä- Ardha Chandra Chapasana. Asanassa yhdistyy kaikki nämä ihastuttavat aiheet, tasapaino, lonkan ja sydänalan avaus ja se vaatii keskittymiskykysi täysin. Liiku asanaan rauhallisesti antaen kehosi löytää linjaus ja tasapaino. Hengitä sisään avoimuutta ja ulos epävarmuutta.

Muutama vinkki.

• Lähde liikenteeseen samasta asemoinnista kuin olisit menossa jousikaarta kohti, mutta ota ote nilkan ulkopuolelta.
• Vahvista tuntuma tukijalan jalkapohjassa vasten mattoa ja lähde nostamaan voimaa ja pituutta läpi kehon päälakea kohti.
• Pitäen nilkasta kiinni tuo vapaan käden kämmen lattiaan.
• Lähde avaamaan lonkkia linjaan päällekkäin, aivan kuten tekisit Ardha Chandrasanassa.
• Paina ylemmän jalan nilkkaa vasten kämmentä, tuo voima koko jalan kautta ja pikkuhiljaa anna jalan avautua selän taa tuoden avoimuutta myös rintakehään.
• Löydä keveä tasapaino ja anna sydämesi laulaa 😉