Night Visions

IMG_3578

Dry hot wind blowing, sweeping over the cracks of the land. Covering me in it´s red dust.  Folding, taking me in. The chant of Dreamworld pulling me deeper, connecting me with the ancient. The infinite, the constantly evolving unchangeable. The didgeridoo sinks me deeper and deeper. Stripping away my conscious. Leading me into the oneness, everything that is, has and will be.

I go in, follow the deepening sound and hear the rattle. A snake´s tail, the end of me.     Soft and firm I paint the pattern in the sand. I move under the wind. Scenting my way ahead. Heat drying my exterior. With every move I loosen into the new. I slow down, move under my old skin, pulsating wave like motion, ready to leave. The rattle and hum  I move out of the old. Leaving a fossil of what I used to be behind.

Something joins the sound, now more demanding. Unpredictable and raw. The sweeping pattern changes into a pace. The swerve into a stride. It´s presence of power and dominion. Motivation of hunger

It surfaces from my core line, opening up through my heart center. I see myself dancing, more force than a form. Wild, untamed and free.

The soundscape changes and the vision follows. The didgeridoo still echoes in the desert while the soft call of the sitar calls me forth. Wild and fiery mutating into Divine Feminine. Seeping from the inside, expanding with each breath. Gold and blonde, chimes and a melody. Twirling, twirling. Core of the snake, hair of the wild, heart of Divine.

With all this, into the Ocean. To be blessed and become one. I´m one with the echoes of the underworld. Crystal clear waves. Effortlessly everywhere and everywhere´s in me.

 

 

Kuuma, kuiva tuuli puhaltaa ujeltaen yli haljenneen maan, peittäen punaisella tomullaan.    Unimaan laulu vetää syvemmälle huomaansa yhdistäen ikivanhaan. Ikuiseen, jatkuvasti muuntuvaan muuttumattomaan. Didgeridoon kumea ääni työntää minut yhä syvemmälle. Riisuen pois tietoisen.  Johdattaen ykseyteen, kaikkeen olevaan.

Seuraan syvenevää ääntä ja kuulen kalinan. Käärmeen häntä minusta jää. Pehmeän päättäväisesti maalaan kuvion hiekkaan. Liikkuen tuulen alla, tuoksu johtaen tietä. Tunnen kuinka kuumuus kuivattaa kuoreni. Joka liikkeellä irroten uudesta. Hidastan, olen kuoren alla kuin aalto. Kalske ja humina. Liuún vanhasta pois jättäen taakseni rapisevat jäänteet.

Jokin yhtyy ääneen, vaativampana kuin ennen. Ennakoimattomana ja raakana. Maalaava veto vaihtuu pehmeään käyntiin. Olemus voimaan ja valtaan. Motivaatio nälkään. Nousten keskilinjastani avautuen sydänalastani. Näen itseni tanssivan, ennemmin voimana kuin muotona. Kesyttömänä, villinä ja vapaana.

Äänimaisema muuttuu ja visio seuraa. Didgeridoo kaikuu edelleen erämaan laitamilla kun kuulen sitarin kutsuvan minua kohti. Villi ja tulinen muuntuen jumalaiseen naiseuteen. Liueten, sisältä käsin laajentuen joka henkäyksellä. Pyörteen lailla, kultaan ja vaaleaan, kellojen melodiaan.

Käärmeen sulavuus, kesytön tukka, sydän silkkaa kultaa. Kaiken tämän saattamana valtameren syvyyksiin. Siunattuna ykseyteen. Olen yhtä unimaaliman kaikujen kanssa.    Kristallinkirkkaissa aalloissa. Vaivattomasti kaikkialla, kaikkeus minussa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s